KUVIS ry juhli iloisesti
Kuvataideopettajien 120-vuotisjuhlia vietettiin 6.6.2026 Helsingin Lasipalatsissa. Iltapäivän juhlat avattiin opastuksilla Amos Rex -taiemuseon Generation2026 -näyttelyssä. Varsinainen iltajuhla pidettiin Bio Rex elokuvateatterin arkitehtoonisesti kauniissa lämpiössä.
Juhlan aluksi puheenjohtaja Anni Halonen muistutti puheessaan sekä yhdistyksen historiasta että tehtävästä, joka ei oikeastaan ole muuttunut reilun vuosisadan aikana. Yhdistyksen tehtäväksi kirjattiin “piirustusopetuksen edistäminen, kohottaminen ja kehittäminen” – tätä samaa teemme tänäkin päivänä, osin jopa samoin sanoin! Annin puheen voit lukea alta.
Juhlapuheen piti käsikirjoittaja Anna Brotkin. Hän lausui kauniisti muun muassa luovuuden tärkeydestä. Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden järjestön Kooman puheenvuorossa Teo Mattelmäki ja Lotta Hildén virittivät yhteisen onnittelulaulun.
Eri aikojen taidekasvatuksen opiskelijat näkyivät juhlassa myös elokuvateatterin kankaalla. Nina Luoman ja Larissa Haggrénin kuratoimassa KuvisMovies -kokonaisuudessa oli mukana uunituoreita taidekasvatuksen opiskelijoiden lyhytelokuvia, sekä muutama vanhempi. List 17 elokuvata löytyy kuvagalleriasta.
Kaikkein intiimeimmän ja muiden katseilta piiloon jääneen ohjelman tarjosivat Kallion lukion opiskelijoiden kirjalliset muotokuvat. Ne herkistivät lähestulkoon kaikki malleina toimineet.
Juhlien lopuksi ihana taiteilijapersoona Leila Halkeama kokosi juhlijat yhteiseen performanssiin. Se tiiviti osaltaan juhlien hengen: iloinen, välitön ja konstailematon!
Sydämellinen kiitos kaikille mukana olleille juhlijoille, puhujille, esiintyjille, muotokuvataiteilijoille, elokuvien tekijöille – te teitte juhlan!
Kiitokset myös Suomen kulttuurirahastolle, Oscar Öflundin säätiölle ja Kopiostolle tuestanne juhlavuodelle.
Puheenjohtaja Anni Halosen puhe:
Arvoisat juhlavieraat
Kuvataideopettajat KUVIS ry Bildkonstlärarna KUVIS rf täyttää tänä päivänä 120 vuotta. Järjestömme kokoaa yhteen kuvataiteen opettajat ja pedagogiset ammattilaiset läpi koulutuskentän.
Suomen Piirustusopettajayhdistys on perustettu vuonna 1906 varsin erilaisena aikana kuin mitä nyt elämme. Suomi oli vielä Venäjän keisarikunnan alainen, autonominen suuriruhtinaskunta. Samana vuonna Suomi sai uuden valtiopäiväjärjestyksen, nykymuotoisen yksikamarisen eduskunnan ja voimaan tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Eduskunnan lisäksi KUVIS ry:n ikätovereita ovat Suomalaisuuden liitto ry, ruotsalainen kansanpuolue RKP ja maalaisliitto (nykyinen Keskusta).
Olemme maan vanhin aineenopettajaliitto ja järjestönäkin kunnioitettavassa iässä.
Orastavan valtion, Suomen, sisällä vuonna 1906 kansan koulutus oli järjestetty kansakoulujen ja kiertokoulujen avulla. Yleinen oppivelvollisuus tuli voimaan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921. Peruskoulu perustettiin 1970-luvulla. Kaikkina noina aikoina koulujen opetussuunnitelmiin on kuulunut kuvataiteen opetus, ensin nimellä piirustus, hetken aikaa kuvaanto ja 1950-luvulta eteenpäin kuvaamataito. 1999 vuoden opetussuunnitelmauudistuksessa oppiaineen nimeksi muuttui kuvataide, joka se on edelleen.
Piirustusopettajayhdistys perustettiin 120 vuotta sitten puolustamaan kuvallisen opetuksen asemaa kouluissa, “koska piirustusopetus on meidän kouluissamme tähän asti ollut monessa suhteessa syrjäytettynä toisten oppiaineiden rinnalla ja koska erittäinkin kuluneina sortovuosina tämän aineen opetukselta tunti toisensa jälkeen riistettiin, on yhdistys katsonut ensimmäiseksi velvollisuudekseen piirustusopetukselle hankkia useampia tunteja koulujen opetusohjelmassa.” Tämä on suora lainaus Styluksesta vuodelta 1907 yhdistyksen ensimmäisestä vuosikertomuksesta. Yhdistyksen tehtävä oli tuolloin “piirustusopetuksen edistäminen, kohottaminen ja kehittäminen” .
Tämä sama tehtävän ydin meillä on edelleen. Vaikuttamistyö on hidasta ja yhteiskunnan tuulien pyörteessä tarve yhdistykselle on koko ajan olemassa. Ilman yhteistä asiaamme ajavaa yhdistystä ylitsemme on helppo jyrätä ja kilpailevat intressit vievät tilan keskustelusta ja paikkamme koulutuksesta.
Kuvataidetta opettavat ovat tienneet jo pitkään sen, mistä aivotutkijatkin tänä päivänä puhuvat. Taiteen ja käsillä tekemisen avulla oppiminen tekee aivoille hyvää, opettaa pitkäjännitteisyyttä, keskittymiskykyä ja luovaa ongelmanratkaisua. Se laajentaa ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta ja toisistamme, kehittää empatiakykyä ja antaa meille keinoja ilmaista itseämme ymmärrettävästi. Piirustuksen opettajien kongressissa Bernissä vuonna 1904 ranskalainen kollegamme Nti Chatrousse piti puheenvuoron, jossa hän sanoi näin: piirustaminen kehittää näkemään ja havaitsemaan, ymmärtämään muita sekä ilmaisemaan muille omia ajatuksia, kuinka se kehittää nerokkuutta ja arvostelukykyä, kuinka se hienostaa kauneusaistia ja antaa kaikelle abstraktiselle aisteilla tajuttavan muodon. Tänä päivänä näiden samojen ajatusten lisäksi tarvitsemme monipuolista kuvanlukutaitoa ja kykyä kriittiseen ajatteluun, sillä ajassamme meitä haastaa niin pirstaloitunut media, tekoäly kuin algoritmit, jotka pyrkivät ohjaamaan ajatteluamme. Kuvataidekasvatus luo pohjaa myös kyvylle tarkastella näitä kriittisin silmin.
Kuvataidekasvatus nivoutuu keskeisesti lapsen oikeuksien toteutumiseen. Lasten oikeudet pohjaavat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja niiden ajatus on universaali; ne koskevat kaikkia tasapuolisesti. Oikeus kulttuuriin ja taiteeseen on perustavanlaatuinen oikeus, kuten myös oikeus monipuolisesti lapsen persoonallisuutta, lahjoja, henkisiä ja ruumillisia valmiuksia kehittävään koulutukseen. Peruskoulu on laajin taidekasvatuksen antaja, sillä se tavoittaa koko ikäluokan riippumatta asuinpaikasta tai sosioekonomisesta taustasta. Yksi keskeinen tavoitteemme onkin vahvistaa koulutettujen, kelpoisten taidekasvattajien antamaa opetusta niin, että lasten oikeudet taiteeseen ja kulttuuriin sekä kattavaan koulutukseen toteutuvat läpi peruskoulun, unohtamatta taiteen perusopetusta, toisen asteen koulutusta, vapaata sivistystyötä tai muuta koulutuskenttää.
Alamme viimeisin iso uudistus on ylioppilastutkinto, joihin kuvataide jatkossa kuuluu omana aineenaan. Se ei olisi ollut mahdollista ilman yhdistyksen pitkäjänteistä vaikuttamistyötä. Asiaa on edistetty liki 20 vuotta. Nyt se vihdoinkin tapahtuu. Kiitos siitä kuuluu kaikille, jotka ovat olleet osaltaan asiaa edistämässä.
Vaikka uudistus herättää myös huolta, näen että se kuitenkin lopulta tekee sitä, mikä on ollut tavoitteemme aina: edistää, vakauttaa ja vahvistaa kuvataiteen opetuksen asemaa sekä lukiolaisten oikeuksia YK:n julistuksen hengessä. Ylioppilastutkinto on instituutio, jonka painoarvo on aina ollut korkea. Pitkällä aikavälillä uskon tutkinnon osaksi kuulumisen hyötyjen valuvan myös muille kouluasteille.
Eikä ole suinkaan yhdentekevää pidentääkö ainettamme tärkeänä vaiko vain virkistysaineena. Kansakouluasteella ovat eri opetusaineet – ehkä luku- kirjoitus ja laskutaitoa eräässä mielessä lukuunottamatta – ensisijassa kasvatuskeinoja, jotka kuitenkin on niin valikoitu, että oppilaat niiden kautta samalla saavat elämässä hyödyllisiä tietoja ja taitoja. (Stylus 1939 – Toivo Salervo)
Keskustelu siitä onko kuvataide kouluissa tärkeää ei ole uusi. Me toki tiedämme sen olevan. Pidetään yhdessä huoli siitä, että kuvataidekasvatus näkyy ja kuuluu kouluissa jatkossakin keskeisenä osana sivistystä. Kuvataidekasvatus kuuluu kaikille. Vi vet att bildkonsten i skolan är en viktig del av allmänbildningen och något som tillhör alla barn. Tillsammans ser vi till att framtiden är ljus.
Nostakaamme nyt yhdessä malja 120-vuotiaalle yhdistyksellemme. Låt oss höja en skål för att fira hundratjugo år!
