|

Kuvataideopetuksen tila: kuvisluokkien varustelu ja kuviksen oppilaskohtainen määräraha

Syksyllä 2016 Kuvataideopettajat ry aloitti jäsenkyselyjen sarjan, jolla kartoitetaan kuvataideopetuksen yleistä tilaa sekä uusien opetussuunnitelmien ja tuntijakojen vaikutuksia oppiaineen opetukseen. Kukin kysely keskittyy yhteen tai kahteen asiaan, ja osa kyselyistä kohdentuu suoraan jollekin tietylle luokka-tai kouluasteelle.  Vastaajia ovat yhdistyksen jäsenet eri puolilta Suomea.

Tässä tuloksia  kyselyistä, jotka koskivat peruskouluissa ja lukioissa opettavien aineenopettajien kuvataideluokan varustelua, sekä aineopetuksessa olevien oppilaiden oppilaskohtaisia määrärahoja ja lukio-opiskelijoilta perittäviä kuvataiteen kurssimaksuja.

Kuvataideluokan soveltuvuus kuvataiteen opetukseen

Oman kuvisluokan tilaan ja varusteluun useimmat vastaajista olivat tyytyväisiä: yli 58 % vastaajista kertoi, että hänen koulussaan on erinomainen, kiitettävä tai hyvä kuvisluokka ja luokan varustelu. Tyydyttävissä tai kohtalaisissa olosuhteissa opetti n. 27 %  ja välttävissä yli 11 % vastaajista. Ala-arvoinen  kuviksen opetustila oli n. 3 %  vastanneella.

Useimmista kuvataideluokista löytyy kuviksen perusvälineistöä grafiikan prässistä keramiikkauuniin ja pimiöihin. Varastotilat olivat monilla puutteelliset, vähintään ahtaat. Erityismainintoja tuli kuvistöiden ripustus- tai näyttelymahdollisuuksien puutteellisuuksista. Iloa kuvataideopettajille tuotti erityisesti oma tila: kuvisluokka,  jossa oppiaine on näkyvillä ja joka näyttää ja tuntuu erilaiselta kuin muut.  Murheellisimmat opetustilat olivat niitä, joissa samaa tilaa jaettiin monen muunkin aineen opetusvälineistön kanssa ja jossa aineen työ-ja turvallisuustapoja ei huomioitu: ”yksi vesipiste komerossa, päivänvaloton loukko”. Ylimääräistä haasteta kuvataideopetukseen tulee liian pienistä luokkatiloista (34 oppilasta 24:lle mitoitetussa tilassa), vanhoista tai väärissä paikoissa sijaitsevista välineistä (esim. keramiikkauunit), ja joustamattomista pulpettirivistä.

Vain yksi vastaaja oli erittäin tyytyväinen luokkansa mediaopetusvälineisiin: luokassa on dokumenttikamera, tykki, tietokoneita, jokaisella oppilaalla käytössä tabletti ja koulun toimesta jatkuvasti päivitetyt ohjelmat. Yleensä mediakasvatukseen laitteita oli liian vähän tai ne olivat vanhoja ja päivittämättömiä. Kaikilla vastaajilla oli vähintään yksi toive: enemmän tietokoneita tai tabletteja, enemmän kuvikseen sopivia ohjelmia ja  ohjelmien päivityksiä, parempi – tai ylipäänsä luokkaan – videotykki, parempi skanneri tai valokuvatulostin – ”peruskamaa”.

Oppilaskohtainen määräraha: paljonko opetusvälineisiin per vuosi per oppilas?

Vastausten perusteella keskimääräinen oppilaskohtainen määräraha kuvataiteessa on peruskoulussa  9,85 € /oppilas / vuosi.  64 % vastaajista piti oppilaskohtaista määrärahaansa riittävänä, kun rahan määrä oli  7,00 – 14,00 €.  Riittämättömänä pidettiin summaa, jonka keskiarvo oli 6,45 €.

Lukiossa oppilailta peritään materiaalimaksuja keskimäärin noin 6,00 €/kurssi.  Vaihteluväli oli 00,00 – 10,00 €.  (Vastauksia tuli yhteensä 14 lukiossa opettavalta).

Useat opettajat eivät osaa kertoa tai tiedä paljonko rahaa per oppilas kuvataiteessa on käytettävissä vuosittain. Tilanne on hyvä sillloin, kun  joko itse tai koulu ostaa ”sopivia” tarvikkeita sitä mukaa kun niitä tarvitaan.  Toisessa ääripäässä opettaja joutuu perustelemaan joka ikisen kuvistarvikkeen erikseen – ja saa sitten mitä saa. Muutamia mainintoja tuli siitä, että kunnan/koulun kilpailuttama hankintapaikka ei aina ole kuvataidetarvikkeille paras mahdollinen: ”samaa hyvää paperia saa muualta paljon halvemmalla ja tilata voi huonoja tai erittäin huonoja materiaaleja”.

Näyttää siltä että …

Kuvataideluokan varustelu ja määrärahan suuruus korreloivat hienokseltaan siten, että jos tilat ja laitteet ovat kunnossa, myös määräraha per oppilas on suurempi.

Oletamme, että tulos korreloi myös oppiaineen arvostukseen kussakin koulussa (kunnassa), ja myös opettajan omaan koulutukseen.

Kyselyn perusteella ei vielä selviä kuinka suuri aineopettajan opetuksessa oleva oppilaskohtainen määräraha kuvataiteessa per oppilas peruskoulussa keskimäärin Suomen kouluissa on. Vastausten määrä oli sen verran pieni (36), ja hajonta peruskoulun eri luokka-asteilla ja lisäksi tai vain lukiossa opettavien kesken suuri, että tulokset antavat vain suuntaa.  Kyselyn  ja eri foorumeilla käydyn keskustelun perusteella määrärahan vaihteluväli voi olla muutamasta eurosta lähes 30 euroon per oppilas.

Kyselymme perusteella riittävä ja riittämätön määräraha kohtaavat  7,50 €  summassa. Sen alle olevat oppilaskohtaiset määrärahat eivät todennäköisesti takaa peruskoulun oppilaalle opetussuunnitelman mukaista, laadukasta kuvataiteen opetusta.

Jaa sisältö sosiaalisessa mediassa

Samankaltaisia kirjoituksia