Hallitusohjelmatavoitteet 2023-2027

Tässä Kuvataideopettajat KUVIS ry:n pitkän aikavälin koulutuspoliittiset tavoitteet muovattuna hallitusohjelmatavoitteiksi. Tiivistettynä: odotamme seuraavalta eduskunnalta ja hallitukselta toimenpiteitä kaikille yhteisen yleissivistävän kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin opetuksen vahvistamiselle.

TAVOITE 1 PERUSTELUT

Turvallisuus 

Kuvataiteen oppiaineessa käytetään materiaaleja, jotka voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Tällaisia ovat terveydelle vaaralliset aineet, kuten maalit, öljyt, liimat, pigmentit, pölyt, lasitteet, fiksatiivi ja liuottimet. Vaaratilanteita voivat aiheuttaa myös erilaiset työvälineet, kuten veitset, sakset, taltat, neulat, leikkurit, prässit sekä keramiikan polttouuni. (Anttalainen & Tapaninen 2007) 

Opetusryhmien ko’oissa on huomioitava mahdollisuus turvalliseen työskentelyyn. Työturvallisuuden näkökulmasta kuvataiteen oppiaineelle tulisi määritellä suurin sallittu ryhmäkoko (16 oppilasta), jotta turvallisuuteen liittyvät tekijät olisivat paremmin opettajan hallittavissa. 

Pedagogiikka

Kuvataiteen oppiaineessa harjoitellaan taitoja, joiden oppiminen vaatii aikaa, toistoja ja ohjaamista niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Suuressa ryhmässä aika oppilaan yksilölliselle ja kannustavalle ohjaukselle jää vähäiseksi. Samalla myös yhteistoiminnallisen oppimisen laatu heikkenee (Ks. Hellström, Johnson, Leppilampi & Sahlberg 2016.).

Oppimisen tuki ja hyvinvointi

Kuvataiteen perusopetusryhmään integroidaan helposti erityisen tuen oppilaita ilman asianmukaista tukea. Tuen puuttuminen rikkoo erityistä tukea tarvitsevan oppilaan oikeutta yhdenvertaiseen ja laadukkaaseen, oppimistavoitteiden mukaiseen opetukseen. Samalla tuen määrä ja laatu heikkenee myös muilta ryhmän oppilailta (mukaan lukien tehostetun ja yleisen tuen oppilaat) – asianmukaisen tuen puuttuessa yksikin erityisen tuen oppilas opetusryhmässä vie tukea niiltä, jotka sitä tarvitsevat. 

Isoissa opetusryhmissä heikompien oppilaiden tukeminen ja jokaisen oppilaan yksilöllinen ohjaaminen on haastavaa, usein jopa mahdotonta. Mikäli erityisen tuen oppilas sijoitetaan opiskelemaan perusopetusryhmässä, on myös taideaineiden kohdalla otettava huomioon, että ainoastaan tuettu inkluusio toimii (Takala 2020; ks. myös Takala, Lakkala & Äikäs 2020). Jos kuvataiteen oppitunneille integroidaan erityisen tuen oppilaita, tulisi heidän työskentelyään tukea asianmukaisin keinoin joko suurinta sallittua ryhmäkokoa pienentämällä tai erityisopetuksen tai koulunkäynninohjaajan avustuksella. 

TAVOITE 2 PERUSTELUT

Pedagogiikka

Kuvataiteen oppiaineen tavoitteet ja sisällöt ovat laajat, mutta erittäin tärkeät ja ajankohtaiset yhä visuaalisemman elinympäristömme vuoksi. (Opetushallitus 2014; Katz 2019; Buckingham 2019; Sinquefield-Kangas & Myllyntaus 2019.) Tästä huolimatta yläkoulun valtakunnallinen vähimmäistuntimäärä on kaksi vuosiviikkotuntia (2 vvt). Usein nämä tunnit jalkautetaan yläkouluissa 7. luokalle siten, että oppilas opiskelee koko yläkoulun aikana kuvataidetta vain 7. luokan ajan, 2 tuntia viikossa. Monen yläkoululaisen kuvispolku päättyykin 7. luokkaan.

Kuvataiteen oppiaineen tavoitteiden saavuttaminen vie aikaa. Siihen ei riitä kaksi vuosiviikkotuntia, saatikka yksi lukuvuosi yläkoulun aikana. Kuvataiteen oppiaineen tavoitteet peruskoulussa jakautuvat kuvallisen havainnoinnin ja tuottamisen tavoitteisiin, toisaalta visuaalisen kulttuurin tuntemuksen ja siihen osallistumisen tavoitteisiin (Opetuhallitus 2014). Pelkästään kuvallisen tuottamisen opettelu vaatii toistoja ja syventymistä. Visuaalisen kulttuurin tuntemus sekä kuvien merkitysten tunnistaminen kulttuurien synnyssä ja kehityksessä edellyttävät pitkäjänteistä ja useammalle vuodelle jakautuvaa opiskelua.

Yläkoululaisten oppilaiden abstraktin ajattelun ja tiedon käsittelyn valmiudet kehittyvät eri tahtiin, eikä kaikilla 7. luokkalaisilla ole valmiuksia saavuttaa kuvataiteen oppiaineelle asetettuja, hyvän osaamisen tavoitteita luonnollisen kognitiivisen ja psykologisen kehitysvaiheensa vuoksi. (Nurmi & al. 2014; ks. myös Ukkola & Väätäinen 2021.) Monella oppilaalla kuvataiteen päättöarviointi on edessä kuitenkin jo 7. luokalla, mikä lisää epätasa-arvoa ikäryhmän sisällä.

Kuvataideopettajat ovat koulujen visuaalisen kulttuurin (media + taide) asiantuntijoita, joiden järjestämä visuaalisen lukutaidon opetus (sis. mm. medialukutaito, tunnetaidot) koko yläkoulun kattavana takaisi vahvan pohjan opintojen jatkamiselle toiselle asteelle. Nyt monella esim. lukioon opintojaan jatkavalla nuorella on takanaan kahden vuoden täystauko kuvataiteen opinnoista. Tauon vuoksi syntyneitä osaamisen puutteita joudutaan paikkaamaan toisen asteen opinnoissa, jolloin esim. lukion oman kuvataiteen oppimistavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamatta.

Kuvataiteen oppiaineen yleissivistävä merkitys on muuttunut ja entisestään vahvistunut nykymaailmassa – maailmassa, jossa tiedon tuottaminen, välittäminen ja vastaanottaminen tapahtuvat monikanavaisesti, etenkin (audio)visuaalisten viestien välityksellä. (Cicion 2019; Sinquefield-Kangas & Myllyntaus 2019; Räsänen 2015; 2017.) Sosiaalinen media on voimakkaasti nuorten elämään vaikuttava toimintaympäristö. Yläkoulussa kuvataide antaa valmiuksia niin visuaalisten mediasisältöjen kriittiseen luomiseen kuin arvioimiseen. Molemmat ovat välttämättömiä kansalaistaitoja, mutta myös tulevaisuuden taitoja yhteiskunnallisen osallistumisen, muuttuvan työelämän kuin elinikäisen oppimisenkin näkökulmista.

Kuvataideopetuksen tulee jatkua myös toisella asteella vahvana. Yhä visualisoituva viestintäympäristö asettaa vaatimuksia kuvallisen medialukutaidon ja audiovisuaalisten sisältöjen monilukutaidon opettamiseen. Nämä ovat jo nyt kuvataideopettajien ydinosaamisaluetta. Mikäli haluamme yhteiskunnassa kasvattaa opiskelijoista kriittisiä, osaavia ja aktiivisia toimijoita yhteiskuntaan, tulee koko peruskoulun läpi kulkevan kuvataideopetuksen jatkeena olla vankka toisen asteen kuvataideopetus. Ammatillisten oppilaitosten opetusohjelmiin on lisättävä lähiopetusta taideaineissa. 

Tämä mediaympäristön muutos näkyy ylioppilaskirjoituksissa kuva-analyysiä sisältävien tehtävien yleistyessä osana muiden oppiaineiden kokeita. Media-alan lisäksi taidekenttä ja muut visuaalisen kulttuurin alat ovat yhteiskunnassa merkittäviä toimijoita, työllistäjiä  ja merkitysten luojia. Lukiodiplomin uudistus kohti valtakunnallisesti järjestettävää osaamisen näyttöä tulee viedä onnistuneesti loppuun, jotta yleissivistävissä kouluissa ja nuoruusvuosina hankittu kuvataideosaaminen voidaan hyväksilukea korkeakoulujen hakuprosesseissa.

Oppilaiden hyvinvointi

Kuvatateen oppiaineessa tapahtuva taiteellinen ja  luova toiminta edistävät oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointia sekä antaa taitoja nuoren identiteetin rakentamiseen. Kuvien äärellä ja taiteen avulla opitaan itseluottamusta, rohkeutta, tunne- ja empatiataitoja ja itseilmaisua. (Laitinen 2017; Sinquefield-Kangas 2019; Funch, Krøyer, Roald & Wildt 2012.) Peruskoulussa ja toisella asteella ei ole montaa ainetta, jossa oppilas pääsee turvallisesti ohjattuna käsiksi omaan sisäiseen maailmaansa ja harjoittelemaan ja hyödyntämään oman mielikuvituksensa käyttöä oppimisessa. (Efland 2002.) 

TAVOITE 3 PERUSTELUT

Pedagogiikka

Kuvataiteen oppiaineessa opitaan taitoja, josta on hyötyä niin lukio- kuin ammattiopinnoissa. Tämän takia ei ole perusteltua, että perusopetuksessa oppiaineessa saavutettua ja arvioitua osaamista ei huomioida ja hyväksilueta toisen asteen yhteishaussa. 

Ajatus siitä, että vain nk. lukuaineissa hankittua osaamista painotettaisiin toisen asteen opintoihin – erityisesti lukio-opintoihin – hakeutuessa, on vanhanaikainen. Visuaalinen ajattelu ja tiedon tuottaminen, vastaanottaminen ja arvioiminen, mediaosaaminen ja koko laajan visuaalisen kulttuurin tuntemus ovat osa yleissivistystä ja antavat valmiuksia myös monille akateemisille aloille. 

Kuvallinen ajattelu on matemaattisen ja kielellisen ajattelun kanssa yksi tärkeimmistä ajattelun tavoista. (Efland 2002; Räsänen 2015) Kuvataiteen numeron huomioiminen muiden oppiaineiden joukossa perusopetuksen jälkeisessä jatko-opintohaussa antaa mahdollisuuden nuorelle osoittaa osaamista monipuolisesti eri tiedonaloilla. 

Lukiodiplomiuudistus on vietävä maaliinsa, jotta lukiodiplomeissa annettu osaamisen näyttö voidaan tunnustaa laajemmin mm. visuaalisten alojen korkeakouluhauissa. Lisäksi ylioppilastutkintoa on uudistettava niin, että lukiodiplomilla voi korvata yhden kirjoitettavan aineen. Nuorille tulee antaa mahdollisuus osoittaa osaamisensa myös niissä lukiokoulutuksen oppiaineissa, jotka eivät ole kokeena varsinaisissa kirjoituksissa. Samalla ylioppilastutkinto uudistuu vastaamaan tulevaisuudessa yhä  merkityksellisempää laajaa tiedonkäsitystä.

LÄHTEET:

• Anttalainen, H. & Tapaninen, R. (2007). Kuvataiteen opetustilojen suunnitteluopas. Peruskoulu ja lukio. Helsinki: Opetushallitus.
• Buckingham, D. (2019). The Media Education Manifesto. Cambridge: Polity Press.
• Cicion (2019). Cicion’s Glogal State of the Media Report. Finnish Edition.  Helsinki; Cicion.
• Efland, A. (2002). Art and cognition. Itegrating the visual arts in the curriculum. New York & Reston: Teachers College Press and NAEA.
• Funch, B. S., Krøyer, L. L., Roald, T. & Wildt, E. (2012). Long-term Effect of Aesthetic Education on Visual Awareness. The Journal of Aesthetic Education, Volume 46, Number 4, Winter 2012; pp. 96–108. University of Illinois PressStable. URL: https://www.jstor.org/stable/10.5406/jaesteduc.46.4.0096
• Hellström, M., Johnson, P., Leppilampi, A. & Sahlberg, P. (2016). Yhdessä oppiminen. Yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet. Helsinki: Into.
• Katz, A. (2019). Constructing arts-based literacy practices through Kwame Alexander’s The Playbook. In D. M. Baylen (Ed.), Dreams and inspirations: The book of selected readings 2018 (pp. 121-134). Carrollton, GA: International Visual Literacy Association.
• Kárpáti, A. & Schönau, D. (2019). The Common European Framewolr of Reference for Visual Literacy: Looking for the bigger picture. International Journal of Education Through Art. Volume 15 Number 1.
• Laitinen, L. (2017). Vaikuttavaa?. Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua. Turun ammattkorkeakoulun tutkimuksia 46. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.
• Nurmi, J., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. (2014). Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus.
• Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. 
• Räsänen, M., (2015). Visuaalisen kulttuurin monilukukirja. Helsinki: Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
• Räsänen, M. (2017). Median taideperustainen monilukutaito. Teoksessa Ruuskanen, R. (toim.). Mitä tarkoittaa? Mediataide monilukutaidon lähteenä. Helsinki: Av-arkki. 
• Sinquefield-Kangas, R. & Myllyntaus, O. (2019). Herbert Read and the Fourth Industrial Revolution: A Visual Arts Curriculum Framework?.  Teoksessa: Learning trought Art: Lessons for the 21^st Century?.  Glen Coutts & Teresa Torres de Eça. Insea. 136–151.
• Sinquefield-Kangas, R. (2019). Looking for empathy in visual encounters. International Journal of Education & the Arts, 20(21). http://doi.org/10.26209/ijea20n21.
• Takala, M. (2020) Inkluusiosta ja sen käytänteistä. Kielikukko, 3/2020. 38–39. Luettu 30.1.2023: https://finrainfo.fi/wp-content/uploads/2021/03/2020_3_Takala.pdf
• Takala, M., Lakkala, S. & Äikäs, A. (2020). Inklusiivisen kasvatuksen monet mahdollisuudet. Teoksessa: Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Marjatta Takala, Aino Äikäs & Suvi Lakkala. Jyväskylä: PS-kustannus. 2–28.
• Ukkola, A. & Väätäinen, H. (2021). Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja osallisuus koulutuksessa – katsaus kansallisiin arviointeihin. Tiivistelmät 16:2021. Helsinki: Kansallinnen koulutuksen arviointikeskus.