Uutta perusopetuksen opetussuunnitelmaa laadittaessa yksi keskeinen tavoite oli taide- ja taitoaineiden opetuksen lisääminen. Toisin kävi. Häviäjänä on erityisesti taideaineiden opetus.
Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma ja sen myötä uudet tuntijaot tulevat yläkouluissa voimaan ensi syksynä. Yläkoulujen vähentyneet valinnaisainetunnit vaarantavat pätevän aineenopettajan johdolla pidettävien kuvataiteen tuntien toteutumisen ja oppilaiden tasavertaisen mahdollisuuden opiskella taide- ja taitoaineita. Valinnaisaineiden jakaminen kahteen eri “koriin” eli taide- ja taitoainevalinnaisiin ja muihin valinnaisiin on nostanut esiin monta ongelmaa, jotka hämmentävät opettajia. Jokainen oppilas valitsee opiskeltavat aineensa molemmista ”koreista”. Arvioinnin on tarkoitus muuttua niin, että valinnainen taide- ja taitoaine lasketaan osaksi pakollista, kaikille yhteistä opetusta. Valinnaisena opiskellusta kuvataiteesta ei tule päättötodistukseen omaa erillistä numeroa kuten aikaisemmin. Näin ollen oppilan saamassa päättöarvosanassa ei tehdä eroa siihen, onko hän opiskellut ainetta yhden vai kolme vuotta. Muista opetettavista aineista annetaan kuitenkin edelleen oma erillinen numeronsa, mikäli sitä opiskellaan vähintään 2 vuosiviikkotuntia.
Tasavertaisen arvioinnin hankaloitumisen vuoksi osa kouluista on linjaamassa taide- ja taitoaineiden valinnaisaineet niin, että niitä tarjotaan vain lyhyinä kursseina, joita ei tarvitse arvioida. Tämän linjauksen myötä taitojen kehittymisen kannalta oleellinen pitkäjännitteinen työskentely taideaineissa loppuu. Jatko-opintoihin hakeutuessa lyhytkursseilla hankitut taidot ja vain suoritusmerkinnällä arvioidut opinnot eivät vaikuta. Lisäksi taide- ja taitoaineiden sekä muiden aineiden korissa olevien kuvataideopintojen toivotaan olevan eri sisältöisiä, jolloin niitä ei voi yhdistää yhdeksi ryhmäksi. Tämä johtaa valintojen hajautuessa siihen, että välttämättä kumpikaan valinnainen ei toteudu. Vähentyneet valinnaisainetunnit ajavat taide- ja taitoaineet kilpailemaan keskenään tunneista. Koska pieniä ryhmiä ei perusteta, useissa kouluissa toteutunee vain muutama valinnaisaine, jolloin oppilaan mahdollisuus ja oikeus opiskella peruskoulussa esimerkiksi kuvataidetta ei toteudu.
Kuvataiteessa pätevän aineenopettajan antamaa opetusta annetaan useimmiten ainoastaan yläkoulussa. Valtaosa oppilaista saa pätevää taideopetusta vain kaksi vuosiviikkotuntia koko peruskoulunsa aikana. Uudet tuntijärjestelyt johtavat väistämättä siihen, että suurella joukolla aineenopettajia opetettavat tunnit vähenevät niin paljon, että virkoja joudutaan lakkauttamaan ja tilalle saatetaan palkata epäpäteviä opettajia. Ilman oppiaineen kelpoisuutta opettajalta puuttuu aineiden syvempi aineenhallinta, joka on välttämätön opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisen kannalta. Mikäli vähien tuntien vuoksi kouluihin ei palkata kelpoista aineenopettajaa, voi oppilas jäädä peruskoulussa täysin vaille opetussuunnitelman edellytysten mukaista monipuolista opetusta.
Kuvataide vastaa uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen kaikkiin seitsemään kohtaan, erityisesti monilukutaidon oppimiseen ja kulttuuriseen osaamiseen. Se on myös merkittävässä roolissa ihmisenä ja kansalaisena kasvamisen tavoitteissa. Kuvataideopettajat ry:n mielestä kuvataidetta tulisi opettaa kaikille yhteisenä aineena koko peruskoulun ajan. Kuvallisen osaaminen taidot ovat entistä tärkeämpiä maailmassa, jossa koko ajan isompi osa viestinnästä tapahtuu kuvien kautta. Tästä huolimatta taideaineiden asema on heikentynyt ja tunnit vähentyneet kaikkien viimeisten tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistusten yhteydessä.
Puheet taiteen ja kulttuurin tasavertaisesta saatavuudesta ja huoli siitä, miten poikia saataisiin taideharrastusten pariin, ovat ristiriidassa käytännön toimien kanssa. Kulttuurikasvatuksesta puhuttaessa keskustellaan yleensä vain taideharrastuksen lisäämisestä. Kouluissa tapahtuva taideopetus ja sen kehittäminen unohdetaan tyystin. Vaikka harrastustoimintaan suunnatut kärkihankkeet ovat hyvä yritys tarjota lapsille mahdollisuuksia kulttuuriharrastuksiin, unohtuu se tosiasia, että peruskoulu on ainoa taho, joka aidosti tavoittaa kaikki Suomen lapset. Siksi vallalla ei saa olla käsitys, että kulttuurikasvatus on ainoastaan harrastustoiminnan vastuulla.
Taidekasvatus ei saa hävitä Suomen kouluista. Kuntien, koulujen ja päättäjien tulee herätä todellisuuteen taideaineiden tilasta peruskouluissa. Laadukkaan taidekasvatuksen turvaamiseksi koulujen on huolehdittava siitä, että opetusta antaa pätevä aineenopettaja. Jotta kuvataiteen opetus ja opiskelu olisi edelleen mahdollista, valinnaisainetunnit on suunnattava ainoastaan niille aineille, joita ei opiskella yhteisenä aineena koko yläkoulun ajan. Tärkeät teema- ja ilmiöopinnot sekä monialaiset kokonaisuudet täytyy sisällyttää olemassa olevien oppiaineiden sisältöön. Niitä ei tule tarjota erillisinä valinnaisena, sillä ne heikentävät entisestään perinteisten taideaineiden tuntien järjestymistä. Monialaisten opintojen järjestäminen valinnaisena sotii myös koko opetussuunnitelman ajatusta vastaan, sillä valinnaisina ne eivät edes tavoita kaikkia oppilaita.
Pitkien taideaineiden valinnaisuuden toteutuminen on tärkeää taitojen kehittymiseen tähtäävässä taidekasvatuksessa. Valinnaisaineiden tuntijärjestelyt tulee toteuttaa niin, että eri koreissa tarjottavat opinnot voidaan tarvittaessa yhdistää, jotta esimerkiksi kuvataiteen opintokokonaisuudet eivät jää täysin toteutumatta. Tulevaisuuden Suomi tarvitsee kulttuurin osaajia ja luovaa ajattelua. Ei tuhota sen perustaa, ammattitaitoista ja pitkäjännitteistä koulujen taidekasvatusta.
10.4.2017 Kuvataideopettajat ry
Kysyessäni asiaa opetushallituksesta, minulle vastattiin, että taito-ja taideaineiden valinnaisuus ei tarkoita sitä, että ne ovat valinnaisaineita. Sen sijaan valinnaisuus on jätettu kunnalle, että tarjoaako se aineet ikäänkuin valinnaisaineina vai määrääkö se, että esim. joku koulu painottaa kuvataiteita tai joku käsitöitä ja sijoittaa tunnit siihen. Aineet ovat, kuten yllä mainittiin, osa pakollisia oppiaineita. Taito- ja taideaineita voidaan, ja pitääkin, edelleen tarjota myös valinnaisaineina kuten ennenkin.
OPH:n vastaus kuulostaa vähän ympäripyöreältä. Kannanotossa huoli on, ettei valinnaisryhmät keskikokoisissa kouluissa toteudu valinnaisten jaottelusta johtuvista syistä. Tämä johtaa tilanteeseen, että kaikilla halukkailla ei välttämättä olekaan enää mahdollisuutta saada kuvataiteen (tai muun tai-tai-aineen) opetusta yläkoulun 8. ja 9.-luokilla.
Arviointi on myös ongelmallinen, kun pitkän valinnaisen arvosana pitää leipoa päättöarvosanaan. Se johtaa siihen, että sama arvosana, esimerkiksi 9, voi olla oppilaalla, joka on opiskellut kuvataidetta vuoden tai kolme vuotta. Jatko-opintojen osalta nämä kaksi ovat siis ikäänkuin samalla viivalla, mutta todellisuudessa toinen on saanut huomattavasti enemmän oppia koulussa kuin toinen. Jatko-opintoja ajatellen arvosanojen pitäisi olla edes jollain lailla vertailukelpoisia, ja minusta tämä ei ihan ole silloin sitä. Pitäisikö siis seiskaluokan arvosanoissa ottaa linja, ettei kiitettäviä juuri saa? Se on myös epäreilua, kun oppimista pitäisi suhteuttaa myös ikäryhmän osaamiseen. Toisaalta jos oppilas ei seiskaluokan jälkeen koskekaan kynään tai muihin kuvantekovälineisiin, ei kiitettävä arvosana ehkä ysin jälkeen enää vastaa hänen taitojaan suhteessa sellaiseen, joka treenaa koko yläkoulun. Toki taitoja oppii muuallakin kuin koulussa, mutta vaikea sitä on opettajan ennalta tietää, mitä oppilas muualla ehkä oppii.
Hei,
Selkeästi tuossa arviointi kohdassa on virhe ja se pitäisi opetushallituksessa korjata.